FIN-tarra

Merkillistä soutamista ja huopaamista ja tietojen ristiriitaisuutta.

Autorekisterikeskus ilmoittaa sivuillaan:
"Vaikka autossa olisikin EU-kilvet, niin EU:n ulkopuolella matkustettaessa on autossa oltava soikionmuotoinen kansallisuustarra"

Autoliiton sivuilla taas sanotaan näin:
"Kansallisuustunnusta FIN koskevat määräykset ovat muuttuneet maaliskuussa 2006 niin, että kaikissa Wienin tieliikennesopimukseen liittyneissä maissa autoiltaessa riittävät virallisilla EU-tunnuksilla varustetut rekisterikilvet."

Wienin sopimuksen yksi allekirjoittajamaa on Norja. Ei näistä ota selvää, parempi kun on sekä FIN-tarra että uudenmallinen rekisterikilpi, eipä pitäisi kellään olla mitään sanomista.

Varustautuminen jatkuu

Tänään ajelimme Nastolaan, jossa sijaitsee karavaanareiden ja retkeilijöiden ikioma Vapaa-ajan tarviketalo
Sieltä tuli hankittua puhallettava niskatyyny joka varsinkin pitkällä ajomatkalla osoittautunee verrattomaksi apuvälineeksi. Auton hurina alkaa apukuskia usein torkuttamaan ja pää tahtoo notkahtaa tai kolkottaa sivuikkunaan. Tämmöinen kapistus kun on niskan ympärillä, voi päivätorkuista nauttia turvallisin mielin. Myös ristiselän taakse laitettuna auttaa pitkällä automatkalla selän puutumiseen, kun selkäranka joutuu erilaiselle mutkalle kuin normaalilla istumisella. Hintakaan ei päätä huimannut, alle kolme euroa.
Samasta paikasta ostettiin myös matkahuussia varten pieni pullollinen kemssanestettä, jolla saa hajut kuriin ja kemiallinen prosessi käynnistyy.

Onki mukaan

Merikalastukseen Norjassa ei vaadita minkäänlaista lupaa, paitsi jos kalastaa lohta tai taimenta merestä, silloin on lunastettava Norjan valtion kalakortti. Sisävedet, järvet, lammet, joet ja purot ovat luvanvaraisen kalastuksen alaisia, joten niihin on lupa hommattava. Norjassa kannetaan huolta myös kalatautien leviämisestä, joten sisävesillä kalastettaessa on pyyntivälineet desinfioitava.
Mekin ajattelimme ottaa jonkinlaiset onkivehkeet mukaan varsinkin kun lukee noita juttuja kalamiesten sivuilta. Turskaa ja seitiä tulee virvelillä niin paljon kun vain jaksaa kiskoa, tosin pieniä(?) vain pari kiloisia. Huh, mitähän semmoisella parikiloisella limaisella turskalla tekisi, jos uistimeen sattuisi. Voisi siinä itku päästä kun mulkosilmät pinnan tasolle nousevat. Turska on aika ruma kala, jos nyt vaikka meikäläiseen särkeen vertaa ja ahnekin. Usein kuulemma turskan saaliikseen saava saa samalla kertaa nipun pikkusilakoita, jotka pursuavat vielä turskan suusta.
Kaikkein kamalinta olisi, jos narun toisessa päässä olisikin ruijanpallas, semmoisiakin siellä on ja suurin pohjois-Norjassa suomalaisen virvelillä nappaama on ollut 75 kg painava ja vajaa 2m pitkä. Onneksi ne sentään ovat harvinaisempia.

Norja - mitä-missä-milloin

Netistä löytyi hieno sivusto, josta selviää lähes kaikki, mitä automatkailijan tarvitsee Norjasta teitää

Norja-FAQ

Norja-FAQ on vuosien varrella kerätty kokoelma erilaista sirpaletietoa Norjaan lähinnä lomamatkalle matkustavalle. Painopiste on kesäaikaisessa autoilussa, mutta muitakaan kulkutapoja ei ole tyystin unohdettu. Perusidea on vastata matkaa suunnittelevien kysymyksiin ja nostaa esiin käytännön asioita. Vaikka FAQ sisältääkin matkakohde-ehdotuksia, se ei edes yritä olla täysiverisen matkaoppaan korvike.

FAQissa esitetyt hinnat ovat suuntaa-antavia, eivätkä ne ole kaikki kuluvalta vuodelta. Hintatason muutokset Norjassakin ovat vähäisiä ja siten muutamassakaan vuodessa FAQissa esitetyt hintaluokat eivät vanhene käytännössä miksikään: 58 kruunua on suunnilleen 8 euroa aivan samoin kuin 54 kruunuakin on suunnilleen 8 euroa. On hyvä huomata, että varsinkin polttoaineiden, päivittäistavaroiden ja majoituksen hinnoissa on suuria vaihteluja Norjan eri osien välillä. Yhdellä paikkakunnalla havaittu hintataso ei välttämättä ole lainkaan sovellettavissa johonkin toiseen paikkakuntaan.
Viimeisin versio: Maaliskuu 2008: Lauttahintojen, tiemaksujen ja eräiden muiden hintojen päivitystä. Lauttayhteyksien tarkistusta, pieniä oikaisuja pitkin tekstiä. Välimatkataulukko. Huhtikuu 2008: Lofoottien uuden maantieyhteyden aiheuttamat karttamuutokset.


Tässä linkki itse sivuille: Norja FAQ

Matkahuussi

Saniteettiongelmat matkalle on nyt hoidettu.
Vaikka yleensä käykin niin, että kun istuu tuhansia kilometrejä auton kyydissä, ei vatsa meinaa enää ollenkaan toimia. Todennäköisesti suolet ovat istuessa mutkalla ja auton täristys pakkaa vielä sisällönkin piukkaan, joten joutuu oikein ponnistelemaan, jos meinaa saada jotain aikaiseksi.
Vihjeenä olen kuullut, että pullo keskikaljaa ehtoisin voitelee suolet taas liukkaiksi.
Silloin saattaa eteen tulla ongelma, että kun hätä on suurin, ei apua olekaan missään. Levähdysalueet loppuivat 50km aikaisemmin, tunturialueella ei kasva edes pusikoita, jonne pääsisi katseilta piiloon ja vaihtovaatteitakaan ei ole tarpeeksi.
Silloin kuvan mukainen matkahuussi eli "portapotti" on kätevä apuväline.
Siinä on istuinosassa vesisäiliö ja kun istunto on päättynyt, huuhdellaan tuotokset pienellä käsin painettavalla pumpulla alempaan osastoon. Alaosasto taas on helposti irroitettavissa ja tyhjennettävissä sitten sopivaan paikkaan. Näiden kemiallisten vessojen tyhjennyspaikkoja on aika monella huoltoasemalla nykyisin, tai jos kehtaa, voi kenttälapiolla kaivaa maahan kuopan ja tyhjentää tavarat sinne.
Alasäiliöön voi vielä laittaa tähän tarkoitukseen erikseen kehitettyä kemikalia, joka paitsi että alkaa kemiallisesti hajoittamaan säiliön sisältöä, ehkäisee myös mahdollisia hajuhaittoja.
Uudet potat maksavat sadan euron paikkeilla, itse saimme hommattua sopivalla vaihtokaupalla vähän käytetyn pikkupotan matkaa varten.
Mikä onkaan nyt körötellessä, kun tietää ettei mahan muljauksen takia tarvitse alkaa tielaitoksen kammottavia levähdysaluehuusseja käyttää. Niissä on joskus ollut ilmeisesti jonkinlaisia akrobaatteja asialla, en ymmärrä miten muuten on saatu jätökset leviämään kattoon saakka. Ja ainakin vessapaperit on levitetty serpentiineinä läheisten puitten oksille.

Reittituumailuja, osa II

Paluumatkalle takaisin kotiinpäin on Norjan puolella oikeastaan kolmekin vaihtoehtoa.
Ensimmäinen vaihtoehto, jos aika meinaa loppua kesken, on ajaa Altasta suoraan etelään Kautokeinon kautta Enontekiöön ja sitten siitä rajan pintaa seuraten Kemiin. Tämän reitin varrella ei ole juuri muuta kuin suomalaista pusikkoa.
Toinen, parempi vaihtoehto on jatkaa Altasta länteen ja tulla sitten Kilpisjärveltä Suomeen ja jatkaa käsivartta alaspäin. Tälläkään reitillä ei juuri paljon katsottavaa ole, tasaisesti kumpuilevia loivia Suomen tuntureita ja vaivaiskoivupusikoita, paitsi tietysti Kilpisjärven Saana, joka nyt on ehkä näkemisen arvoinen, jollei ole sumua. Puuduttavan suora ja yksitoikkoinen tie seurailee rajajokia eikä täällä länsi-Lapissa ole edes paljon poroja.
Viimeinen vaihtoehto on ajaa Narvikiin asti ja kurvata siitä sitten Ruotsin puolelle. Tällöin pääsee käymään myös Kiirunassa, joka kuulemma kohtapuoliin siirretään muutama kilometriä kaivoksen tieltä ja samoin voi poiketa "suomalaisessa" Jällivaaran kaivoskaupungissa. Matkalle sattuu myös Ruotsin "hienoin" kanslallispuisto, Abisko, joka on patikoitsijoiden ja vaeltajien suosiossa.
Tämä reitti on kuitenkin kaikkein pisin, lyhimpään verrattuna aikaa kuluu varmasti parikin päivää enemmin.

Reittituumailua

Pohjoisessa meillä on mielessä kaksikin eri vaihtoehtoa.
Ensimmäinen kulkee Inarista suoraan pohjoiseen Kaamasen kautta Utsjoelle ja sieltä sitten Nuorgamiin ja Norjaan.
Tässä vaihtoehdossa tulisi käytyä Suomen pohjoisimmassa kolkassa ja nähtyä myös kuuluisa Utsjoen Kevo, jota aina ennen vanhaan radion säätiedotuksissa kehuttiin:"Utsjoki-Kevo ohutta yläpilveä"

Toinen vaihtoehto lähtee heti Inarin jälkeen kulkien jylhän Inarinjärven pohjoisrantaa kolttasaamelaisten kylien kautta Näätämöön ja sieltä taas rajan yli Norjaan. Sitten voisi pistäytyä myös Kirkkoniemessä eli Kirkenesissä, joka on mm. Hurtigruten-laivalinjan päätepiste.
Jälkimmäinen vaihtoehto tosin tuo 150km lisää ajomatkaa. Mutta laitetaan mietintämyssyyn

Lisää tilaa

Vaikka pakettiautoon mahtuukin nukkumaan, on syytä olla myös lisätilaa matkassa.
Semmoinen syntyy pakettiauton sivuoven kohdalle tulevasta lisäteltasta. Ostimme sellaisen jo toissasyksynä ja testattukin se jo on.
Telttaan voi pinota autosta kaiken ylimääräisen nukkumisen ajaksi ja tavarat ovat ainakin sateelta suojassa.
Teltan pystytys sujuu melko nopeasti, kunhan ollaan muutama kerta ensi harjoiteltu. Ensimmäisellä pystytyksellä meinasi kyllä itku tulla, ennenkuin keksittiin minne mikäkin osa kuului ja mikä juttu pitää ensin koota.
Teltan voi myös jättää yksin seisomaan vaikka leirintäalueelle, kun lähtee autolla lähiseutuja kiertelemään.
Ihan joka yöksi ei telttaa kannata pystyttää, mutta jos pitemmän aikaa aikoo seudulla majailla niin...
v. 2006 testasimme telttaa sen aikaisen pakettiautomme kanssa Turun Ruissalon leirintäalueella. Yöaikana teltta toimi skoottereidemme tallina.

Kännykkätesti

Testailen tässä kuinka kirjoittaminen onnistuu auton etupenkillä
istuen ja kännykkää näpytellen. Taitaa se juttu näinkin blogiin tulla
eikä tarvita tietokonetta...

Ajosuunnitelma

Tarkoituksena on ajaa suorinta tietä pohjoiseen, mutta matka on sen verran pitkä, että todennäköisesti matkalla joutuu yöpymään ainakin kerran.
Norjan puolelle on tarkoitus mennä Utsjoelta ja palata takaisin Suomeen Kilpisjärveltä.
Oheisessa kartassa olen sinisellä piirustanut oletetun reitin Norjan puolella. Karttaa klikkaamalla pitäisi aueta isompana.
Varmasti reitti muuttuu vielä monta kertaa...
Matkan oletettu kokonaispituus on noin 3500km, saa siinä viikossa ajaa 500km/päivä

Suuri Seikkailu - alku

Nyt suunnittelemme matkaa pohjois-Suomeen ja Norjaan. Matkakuume on jo kova ja esitteitä ja matkaoppaita selataan innokkaasti.

Tarkoitus on lähteä VW Transporterilla matkalle heinäkuun puolivälissä ja käydä vilkaisemassa jäämerta.

Viikon reissu on tässä vaiheessa mielessä, saapa nähdä kuinka sitten käy. Autoon on tehty lähes täydellinen koneremontti, joten sen suhteen ei pitäisi olla pelkoa.