Auton pakkaamisessa on opittavaa, sen saimme matkalla havaita. Pöytä ja tuolit oli pakattu alimmaiseksi, kaikki tavarat piti nostella tienposkeen ennenkuin pääsi jakkaroita esiin kaivamaan.
Tulitikut olisivat olleet kova sana ensimmäisiä kahveja keitellessä. Kaasusytkärillä ei oikein sormia polttamatta tahtonut saada keittimeen tulta.
Kahvipannun kahva on polttavan kuuma, jonkinlainen pannulappu on syytä varata mukaan.
Ja vaikka kahvissa poroista juuri maksetaankin, voisivat ne jäädä pannuun eikä hulahtaa kupin pohjalle. Joko on odotettava kahvin selkiytymistä tai otettava pikku sihti mukaan.
Pikkuruisen matkavessamme kanssa olikin taiteilemista. Autossa sisällä jos mahtui juuri ja juuri istumaan, ei pyyhintävaihe enää tahtonutkaan onnistua. Jos taas potta oli ulkona auton vieressä, saattoi ohikulkijat saada ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
Norjanreissulle pitänee valmistaa jonkinlainen siirrettävä seinä tai sermi jonka voi sitten täysistunnon ajaksi vetää potan ympärille, on kaikille osapuolille mukavampaa.
Ilmanvaihtoon yöaikaan pitää keksiä vielä jotakin, kahden aikuisen tuottama hengitysilman kosteus vetää ikkunat huuruun, vaikka sivulasi olikin muutaman sentin raollaan.
Silmälasit, kännykät ja muut tarpeelliset pikkuroinat katosivat aina yöaikaan jonnekin peittojen uumeniin, niitä varten pitää jokin lokerikko hankkia takaoven läheisyyteen.
Prahan kevät
10 vuotta sitten
1 kommentti:
Siitä ikkunan auki pitämisestä: pelottelen sua nyt vähän kun täällä meikäläisillä parkkipaikoilla ja myös Norjassa operoipi entisen Venäjän kansalaisia jotka tuhauttavat jotain nukutuskaasua autoon avonaisten ikkunoiden ja venttiilien kautta, jotta kansa varmasti nukkuu ja sitten käyvät hakemassa kaiken vähänkin arvokkaan kaman matka-autosta... että saat ehkä ajataella jonkun vielä ovelamman idean...
Lähetä kommentti